Kokemusasiantuntijuus päihdekasvatuksen tukena

Kokemustiedon käyttö osana nuorille tehtävää päihdekasvatusta jakaa mielipiteitä.  Kokemusasiantuntijan tarinaa on moitittu huonosti yleistettäväksi yhden henkilön poluksi, huumekiinnostuksen herättäväksi sankaritarinaksi tai nuorta ahdistavaksi pelotteluyritykseksi. Vaikuttavan päihdekasvatuksen tutkimuksen viesti on saman suuntainen; yksittäiset tarinat eivät ole erityisen vaikuttavia: vuorovaikutus jää vähäiseksi, pelkkä asennekasvatus ei anna nuorelle vielä tarvittavia elämäntaitoja ja nuoren yksilölliset tarpeet ja kokemukset eivät tule huomioiduksi. Lisäksi tarinat ovat tyyliltään toisinaan siinä määrin raflaavia, että ne voivat aiheuttaa nuorissa pelkoa tai ahdistusta. Elämyksellisten päihdekasvatusmenetelmien kohdalla Rantala, Salasuo ja Soikkeli kutsuivat tämäntyyppisiä menetelmiä kauhupropagandaksi (em. 2004, 397). Ne ovat paitsi tehottomia, myös moraalisesti ja eettisesti kestämättömiä tapoja tehdä kasvatustyötä lasten ja nuorten parissa. Kuten Rantala, Salasuo ja Soikkeli toteavat, huono kasvatus ei voi olla hyvää valistusta (em. 2004, 400).

Meillä YADissa on ollut aktiivisina toimijoina niin vapaaehtoisina kuin työntekijöinäkin toipuvia addikteja kautta yli 30 vuotisen toimintahistorian. Heidän kokemustietonsa on tuonut tärkeän lisän yhdistyksen koulutuksiin, toiminnan suunnitteluun ja niihin keskusteluihin, joita on käyty esimerkiksi yhdistyksen päihdepoliittisia linjauksia pohdittaessa. Kokemuslähtöinen päihdekasvatus miellettiin silloin lähinnä elämäntarinan kertomiseksi koulun liikuntasalin puhujanpöntössä, ja sitä ei nähty YADissa laadukkaaksi päihdekasvatukseksi. Samaa aikaan YADille kuitenkin sateli pyyntöjä nimenomaan päihdetoipujan pitämästä päihdekasvatuksesta. Heräsi ajatus siitä, voitaisiinko kokemustietoa hyödyntää jollain sellaisella tavalla, joka täyttäisi laadukkaan päihdekasvatuksen kriteerit.

YADin malli kokemustietoon pohjautuvaan päihdekasvatukseen rakennettiin yhdessä nuorten toipuvien addiktien kanssa. Pohdimme yhdessä paitsi päihdekasvatuksen tarpeita ja tavoitteita myös sitä, mitkä ovat ne keskeiset viestit, joita nuorille haluamme viedä. Sen sijaan, että toiminta rakentui aktiivisen tarinankertojan ja passiivisten kuulijoiden varaan, halusimme sisällyttää päihdekasvatukseemme osallisuutta, keskustelevuutta ja nuorten omaa pohdintaa. Vuonna 2013 alkaneen RAY- avustuksella toimineen EXPA- hankkeen kokemusasiantuntijoiden ja työntekijöiden yhteistyönä syntyi Ränni- menetelmäksi kutsuttu toimintamalli. Tällä hetkellä Ränniä toteutetaan yhdistyksen järjestyksessä kolmannessa kokemushankkeessa, EXP3RTissä.

Rännin aikana nuoret pohtivat sitä, miksi huumausaineita ylipäätään käytetään, missä kulkee kokeilukäytön, satunnaiskäytön ja ongelmakäytön raja ja toisaalta, mitä päihdetoipuminen on. Tavoitteena on herättää keskusteluja ja ajatuksia, mutta myös purkaa stereotypioita ja väärinkäsityksiä. YADin kokemusasiantuntijat eivät esiinny varoittavina esimerkkeinä, vaan hyvinä esimerkkeinä siitä, miten uudet alut, päihdetoipuminen ja elämän jatkuminen ovat mahdollisia rajunkin huumeongelman jälkeen.

Nyt kuuden vuoden jälkeen ajattelen, että kokemusasiantuntijuus menetelmänä taipuu osaksi nuorille tehtävää päihdekasvusta siinä, missä moni muukin menetelmä. Kokemustietoon pohjautuvan päihdekasvatuksen suunnittelussa tulee huomioida kohderyhmän ikä- ja kehitystaso, vuorovaikutuksellisuus ja osallistavuus, moniäänisyys ja riittävän laaja purku. Lisäksi kokemusasiantuntijan oma hyvinvointi täytyy turvata. YADissa kokemusasiantuntijan valmiuksia päihdekasvatukseen tuetaan koulutuksella, purkukeskusteluilla ja valmiilla päihdekasvatuksen menetelmillä. Lisäksi kaikki nuorille tehtävä päihdekasvatus tehdään kokemusasiantuntija- työntekijä – työparina.

Kaikessa kasvatuksessa, myös päihdekasvatuksessa kokonaisuuden hahmottaminen ja kirkas tavoite parantavat laatua ja helpottavat suunnittelua. Lapsille ja nuorille suunnatun päihdekasvatuksen kiintopisteenä ovat usein ne uhat, pelot ja kauhukuvat, mitä aikuiset mielessään liittävät huumeiden ongelmakäyttöön. Näiden sijaan lähtökohdaksi kannattaa poimia ne tiedot ja taidot, joita uskoo nuoren tarvitsevan voidakseen tehdä oman elämänsä kannalta hyviä valintoja.

Lähde: Rantala, Kati, Salasuo, Mikko ja Soikkeli, Markku (2004): Elämykset ja draama huumevalistuksessa – ajatusten muokkaamisesta ajattelun virittämiseen. Kasvatus 35 (4). s. 393-407

Kirjoittanut: Petra Karinen, Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD Youth Against Drugs Ry