Näkymätön Ninni

”Äkkiä helähti. Keskellä puutarhan käytävää oli suuri läjä hilloa [..]. Vieressä seisoivat Ninnin käpälät, jotka nopeasti kalpenivat ja haihtuivat näkyvistä.

– Jaaha, sanoi äiti. – Se oli juuri se tölkki, joka annetaan aina kimalaisille. [..] Ja isoäiti sanoi aina, että jos tahtoo maan kasvavan, sille on annettava jokin lahja syyspuoleen.

Ninnin käpälät tulivat taas näkyviin ja niiden yläpuolelle pari kapeita sääriä.”

 

Tove Jansson; Kertomus näkymättömästä lapsesta

 

 

Oletko kuullut Tove Janssonin muumitarinaa näkymättömästä Ninnistä? Tarina kertoo lapsesta, joka on Muumitaloon tullessaan näkymätön, mutta tulee pikkuhiljaa näkyväksi Muumimamman lämpimän ja rohkaisevan vastaanoton myötä. Se on tarina siitä, miten tärkeää on tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Se on satua, mutta samaan aikaan myös tositarina. Tositarina siksi, että jokainen nuorten parissa toimiva on joskus törmännyt Ninniin – nuoreen, joka vetäytyy kuoreensa ja pysyy sivussa, muuttuen samalla pikkuhiljaa näkymättömäksi sekä muille, että itselleen. Tai nuoreen joka hiljaisuuden sijaan huutaa ja räyhää, haluten tulla huomatuksi ja kuulluksi, mutta jää silti tunteidensa kanssa yksin, eivätkä hänen tarpeensa tule nähdyksi. Tarinassa Ninnin näkymättömyys johtui häntä pitkään väheksyneestä tädistä, mutta syynä voisi yhtä hyvin olla ulkopuolisuuden kokemus, kannustavien sanojen puute, tai kiusatuksi tuleminen.

 

Näkymättömyyden tunne kulkee usein käsi kädessä myös yksinäisyyden kanssa. Yksinäisyyden tunne voi olla läsnä myös ryhmän keskellä, joten laaja kaveriporukka ei kerro aina koko totuutta. Vaikka nuorten kohdalla vertaissuhteiden merkitystä ei voi korostaa liikaa, ei peli ole menetetty niiden puuttuessakaan. Jo yksi aikuinen, joka aidosti kohtaa ja kuuntelee, voi ehkäistä yksinäisyyden tunnetta ja olla nuorelle merkityksellinen ja tärkeä tuki. Yksinäisyyttä tutkinut Niina Junttila onkin todennut, että “kohtaamattomuus kyseenalaistaa olemassaolon, satuttaa ja sairastuttaa, mutta on samalla jotakin sellaista, jonka muuttaminen ei vaadi ihmeitä. Ainoastaan ihmisiä, joilla on uskallusta ja aikaa.”

 

 

Yksinäisyys ja näkymättömyyden tunne vaikuttavat väistämättä myös hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Maailmanlaajuisesti puolet mielenterveyden ongelmista alkavat ennen 14 vuoden ikää (WHO, 2018), mutta onneksi nykyään ymmärretään entistä enemmän mielenterveyttä edistävän työn merkitys. Meillä Suomessa edistävään työhön satsataan jo suhteellisen hyvin, vaikka työtä onkin vielä tehtävä. Vahvistamossa yhtenä toiminnan painopisteenä on nuorten parissa toimivien ammattilaisten tekemän työn merkityksellisyyden esiin tuominen ja korostaminen. Perusnuorisotyössä ei vain ennaltaehkäistä ongelmia, vaan edistetään nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja mielenterveyttä. Nuorten kohtaaminen ja näkyväksi tekeminen kannustamalla, rohkaisemalla ja huomioimisella on juuri sitä.

 

Nuorten parissa toimivana juuri Sinä olet etuoikeutetussa asemassa – kenen käpälät sinä saat huomenna näkyviin?

 

Katri Peräaho,

Vahvistamon nuorten mielenterveyden edistämisen asiantuntija