Nuorten hyvinvointia ja keinulautatiedettä

Vaikka sitä ei nykymaailman menoa katsellessa aina uskoisi, on pyrkimys hyvän elämän järjestämiseen sekä itselle että nuoremmille sukupolville perimmäinen syy monen vanhemman, ammattilaisen ja poliitikon tekemisiin. Uutisvirtaa seuratessa tulee helposti kuva, että ymmärryksemme tavoitteen saavuttamisen keinoista on kaikesta tieteellisestä tutkimuksesta huolimatta yhä vähintäänkin vaillinaista. Yksi otsikko toitottaa sosiaalisen median haitallisuutta, toinen muistuttaa palveluiden tarjoamista mahdollisuuksista uudentyyppisiin ihmissuhteisiin. Kolmannessa lehdessä esitellään vaikeiden varhaisvuosien traumatisoiman ihmisen toipumista tasapainoiseen tunne-elämään ja neljäs pauhaa, että itse asiassa pahoinvointi ei edes johtunut kasvuoloista, sillä geenit määräävät kaiken. Mihin tässä sekavassa viestitulvassa tulisi uskoa ja minne hyvää tarkoittavien poliitikkojen tulisi kirstujensa hupenevia verorahoja kohdentaa ennen kuin ne uppoavat korjaavien palveluiden korjaamiseen? Toisin sanoen: millaisia mielenterveyttä edistäviä ja päihde- ja pelihaitoilta suojaavia tekijöitä tunnetaan ja voiko niihin vaikuttaa?

Vaihdetaan ”geenit vai ihmissuhteet?” muotoon ”ihmissuhteiden aktivoimat geenit”

On totta, että esimerkiksi perintötekijöillä on suuri vaikutus siihen, millaisin eväin lapsi lähtee maailmaa kohtaamaan. Ymmärryksemme geenien vaikutuksesta hyvinvointiimme on kuitenkin viime vuosina tarkentunut merkittävästi. Kun aiemmin ajateltiin geenien lähinnä joko altistavan tai olevan altistamatta tietyille ongelmille, on tuoreemmissa tutkimuksissa havaittu monien geenien pikemminkin tekevän meitä herkemmäksi ympäristön vaikutuksille kuin pelkille ongelmille. Geeni A yhdistettynä laiminlyövään vanhemmuuteen todellakin altistaa monenlaisille mielen hyvinvoinnin haasteille ja riippuvuuksille, mutta toinen lapsi, jolla on sama geeni, voi hänen tarpeisiinsa lämmöllä reagoivissa kasvuolosuhteissa kehittääkin jopa paremmat kuormituksen kanssa pärjäämisen keinot kuin neutraalimman geeniversio B:n dna-arpajaisissa rakennuspalikakseen saanut lapsi. Perintötekijät toimivat ikään kuin elämämme pianokonserton koskettimina, joista varhaiset vuorovaikutussuhteemme sitten valikoivat ne soimaan helähtävät.

Suojaavien ja riskitekijöiden keinulauta

Tasapainottelu tällaisten riski- ja suojatekijöiden välillä jatkuu läpi elämän. Samoja ihmisiä lapsuudesta keski-ikään ja pidemmällekin seuranneissa pitkittäistutkimuksissa on havaittu, että vaikka tiettyihin elämän rakennuspalikoihin ei voi vaikuttaa, voi useita nuoren mielen hyvinvointia suojaavia tekijöitä vahvistamalla merkittävästi vähentää siihen kohdistuvien riskien vaikutuksia ja paikoin jopa kumota ne. Dynamiikkaa havainnollistavana kielikuvana käytetään usein keinulautaa: mitä enemmän riskitekijöitä toiselle puolelle on kertynyt, sitä enemmän ja painavampia suojaavia tekijöitä tarvitaan niiden vastapainoksi. Ja mitä enemmän haitallisia kokemuksia lapsen varhaiskehitykseen on osunut, sitä suuremman vipuvarren keinulaudan myöhemminkin kasautuvat kielteiset kokemukset saavat. On siis tärkeää pyrkiä myös estämään uusien riskien kasautuminen. Tutkimuksen mukaan monella varsin arkisella asialla on myös mielenterveyttä edistävä sekä päihde- ja pelihaitoilta suojaava vaikutus. Suojatekijöistä osa liittyy nuoreen itseensä, osa taas hänen kasvuolosuhteisiinsa kuten perheeseen, kouluun, vapaa-ajanviettoympäristöihin ja yhteiskuntaan laajemmin. Lisäksi nuoren kokemus siitä, että hän on hyvä sellaisena kuin on, vähentää tarvetta hyväksynnän hakemiseen kielteisin keinoin.

Painavimpia suojatekijöitä nuoruusiässä

Nuoruudeksi nimittämämme ikävaiheen tärkeimpiä kehitystehtäviä on itsenäistyminen. Tämän lisäksi aivojen kehityksessä tapahtuu todella perinpohjaista hermoyhteyksien uudelleenjärjestäytymistä, minkä seurauksena esimerkiksi omien tekojen pidempiaikaisten vaikutusten harkitsemisen kyky ja taito asettua toisen ihmisen asemaan vaikeutuvat väliaikaisesti. Itsenäisyyteen pyristelevän ja välittömiä elämyksiä hakevan nuoren sosiaalinen roolikin on murroksessa ja hänen tuntosarvensa reagoivat pienimpiinkin viesteihin joukkoon kuulumisesta ja kelpaamisesta. Näistä syistä kaikenlainen tuki omien tunteiden tunnistamisen ja käsittelyn oppimiseen, rakentaviin vuorovaikutustaitoihin ja eri vaihtoehtoja harkitsevaan ongelmanratkaisuun tukee myös nuoren psyykkistä kehitystä. Kaikista keskeisintä on itsenäistyvälle nuorelle kuitenkin se, että hän tulee kohdatuksi omana tärkeänä itsenään ja että hän kokee myös saavansa äänensä kuuluviin. Kokemus arvokkuudesta ja lämmin suhde vanhempiin helpottavat myös avun pyytämistä sitä tarvittaessa. Turvaa tuovien rajojen asettamisesta vastaa lopulta kuitenkin aikuinen ja esimerkiksi kehitystä edistävien vuorokausirytmin säännöllisenä pitämisen ja ravinnon terveellisyyden (vrt. mielenterveyden käsi) varmistamisessa tarvitaan aikuisen ohjausta.

Hyväksytyksi tulemisen kokemus on tärkeää myös kodin ulkopuolella, minkä lisäksi mahdollisuus omien vahvuuksien hyödyntämiseen ja vastuunkannon opetteluun tukevat nuoren itsetunnon kehitystä. Opintojen piirissä pysyminen edistää nuoren suotuisaa kehitystä monin tavoin, mutta siihen liittyy myös monenlaisia haasteita. Näin ollen oikeanlainen tuki etenkin erilaisissa nivelkohdissa on tärkeää. Kun koulumaailma muuttuu nuoruusikään siirryttäessä yhä sekavammaksi sekoitukseksi eri luokissa eri opettajien eri ryhmäkoostumuksille opettamia oppitunteja, nuoren kehityksessä korostuvaan yhteenkuulumisen tarpeeseen tulee vastata koulun ulkopuolella, esimerkiksi nuorisotyön tai harrastusten piirissä. Tutkimuksissa on havaittu, että luottamuksellinen suhde jopa vain yhteen kodin ulkopuoliseen aikuiseen saattaa toimia pelastusrenkaana vaikeiden kotiolojen nostamien aaltojen ja muiden nuoruusiän haasteiden melskeessä. Rikkonaisistakin oloista varsin ehjinä selvinneiden ihmisten tarinoista olemme oppineet, että tuo aikuinen löytyy välillä hyvinkin yllättävistä paikoista.

Älkäämme estäkö edistämistä

Yhteenvetona voi todeta, että suuri osa nuorten mielenterveyttä edistävistä ja päihde- ja pelihaitoilta suojaavista tekijöistä on itse asiassa juuri sitä, mitä heidän kanssaan tekemisissä olevat vanhemmat, vapaaehtoiset ja ammattilaiset jo nyt tekevät. Pääsemme hyvinvoinnin edistämisessä suhteellisen pitkälle jo sillä, että mahdollistamme näissä tärkeissä rooleissa toimiville aikuisille ydintehtäviinsä keskittymisen emmekä sido heidän psyykkisiä ja ajallisia resurssejaan taloudellisesta toimeentulosta stressaamiseen, mitä moninaisempiin hallinnollisiin vastuihin tai muuhun ydintekemisestä etäännyttävään. Jos vielä saatamme heidän käyttöönsä ajantasaista tietoa siitä, kuinka juuri heidän toimintansa edistää nuoren kehitystä itsensä näköiseksi aikuiseksi, ja nuorten hyvinvointia edistävinä toimijoina pysyttelemme perillä siitä mitä muut samaa asiaa edistävät tahot tekevät, olemme rakentaneet jo hyvin suotuisat puitteet nuorten hyvinvoinnin kehittymiselle. Rakettitieteen sijaan kyse on keinulautatieteestä. Tasapainoilulta putoavia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti tukevalle turvaverkolle tulee aina olemaan tarvetta, mutta jos emme ymmärrä vaikuttaa hyvinvoinnin heilahtelun juurisyihin, kuluu verkkomme puhki.

Juho Mertanen

Kirjoittaja Juho Mertanen toimii MIELI Suomen Mielenterveys ry:ssä asiantuntijapsykologina mielenterveyden edistämisen osastolla.

Kuvituskuva: Unsplash/Jessica Wilson