Nuorten kertomaa 1/5: Mielenterveyden käsittely nuorisotyössä

Vahvistamon nuorille suunnattuun kyselyyn vastasi 368 nuorta vuodenvaihteessa 2018—2019. Tuloksia hyödynnetään Vahvistamon koulutusten suunnittelussa ja sisällöissä sekä verkostoyhteistyön tukena. 

Vastaajia joka puolelta Suomea!

Vahvistamon nuorisotyön toimintoihin osallistuneille sekä muille nuorille suunnattu kysely keräsi vuodenvaihteessa 368 vastausta. Yli 70 % vastaajista osui ikäryhmään 1317-vuotiaat. Vastauksia saatiin jokaisesta maakunnasta, mutta puolet vastaajista asuivat joko Uudellamaalla, Pirkanmaalla tai Keski-Suomessa. 

Vastaajista liki 85 % ilmoitti joskus käyneensä nuorisotilalla tai -talolla, 42 % oli osallistunut nuorille suunnattuun ohjattuun ryhmätoimintaan, 23 % oli ollut yhteyksissä etsivän nuorisotyöntekijän kanssa, 16 % osallistunut työpajatoimintaan ja 14 % käynyt Ohjaamossa. 13 % oli osallistunut muuhun toimintaan, kuten seurakuntien tai järjestöjen toimintaan, nuorisovaltuustoihin, retkille tai leireille sekä kouluissa tehtävän nuorisotyön toimintoihin. 

Vastaajista 8 % ei ollut osallistunut mihinkään nuorisotyön toimintoon. Joillain ei ollut tarvetta tai kiinnostusta, mutta myös pelko ulkopuolisuuden tunteesta tai leimautumisesta sekä tiedon tai kiinnostavan tarjonnan puute nousivat yksittäisissä vastauksissa esiin. Myös pitkä välimatka ja muuten korkea kynnys mainittiin syiksi olla osallistumatta. Yksi vastaajista kirjoitti:

”En ole kokenut niitä helpostilähestyttäviksi ja olen kokenut, että niihin osallistumalla saa otsaansa tietyn leiman”

Kannustusta ja tietoa avun hakemiseen 

Mitä seuraavista mielenterveyteen liittyvistä aiheista on käsitelty nuorisotyön toiminnoissa?Kysyimme nuorilta, mitä mielenterveyteen liittyviä aiheita on käsitelty toiminnoissa, joihin he ovat osallistuneet. 188 vastaajaa (56%) ilmoitti, että toiminnoissa oli käsitelty tahoja, joilta voi hakea apua huoliin. Myös kaverin tukemisen mahdollisuuksia oli mietitty yhdessä (153 vastaajaa, 46 %). Mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä oli käsitelty yleisesti (40 %), mutta myös henkilökohtaisella tasolla (36 %). Vajaa kolmasosa vastaajista kertoi, että toiminnossa oli käsitelty mielenterveyteen liittyviä ongelmia, neljäsosa oli kuullut myös mielenterveyden vahvistamisesta. 23 % vastasi, ettei mitään edellä mainituista teemoista ole heidän kokemuksensa mukaan käsitelty. 

“Nuorisotyöntekijöille on helppo puhua, he ovat mukavia ja puhuvat aidosti ja kiinnostuneesti asioista.”

Avovastausten (noin 120 kpl) perusteella kokemukset mielenterveys-aiheen käsittelystä olivat pääosin positiivisia tai neutraaleja. Monet kuvasivat yhteisiä tai yksityisiä keskusteluhetkiä luonteviksi ja rauhallisiksi. Myös tieto siitä, että on joku taho, jolta saa tarvittaessa apua, koettiin positiiviseksi asiaksi.

”Aihetta on nuorisotalolla mietitty jutustelevassa hengessä ja luontevasti. Aihe ei ole tuntunut siellä niin tabulta, kuin muualla.”
”On jäänyt hyvä fiilis, kun tietää että on joku joka auttaa ja kuuntelee ”turhiakin” asioita :)”
”muiden nuorten kanssa puhutaan paljon aiheesta, sillä suurimmalla osalla on ongelmia. vastasin kyselyyn kuitenkin ohjaajien / vetäjien osalta. ohjaajat puhuvat aiheesta rennosti ja tavalliseen tapaan mutta eivät paljon. perusjutut tulevat joskus esiin ja niistä keskustellaan yleisellä tasolla.”

Avovastauksissa viitattiin usein mielenterveysongelmien ja häiriöiden käsittelyyn tai stigman poistamiseen, sekä avun hakemisen tärkeyteen. Mielenterveyden edistämisen näkökulma näytti vastausten perusteella olevankin esillä pääasiassa avun hakemisen taitojen osalta. Ryhmäkeskusteluja on vastaajien kokemusten mukaan käyty myös edistävästä näkökulmasta, josta seuraavassa vastauksessa on hyviä esimerkkejä:

”Erilaisia ryhmäkeskusteluja esim. mitä itselle kuuluu, mistä asioista nauttii sekä mistä ja miten saa apua. Meillä on ollut myös erilaisia ryhmätöitä sekä pelejä. Teimme kirjeen tulevaisuuden minälle. Mihinkään ei pakotettu osallistumaan. Se oli aika rentoa.”

Eräälle kyselyyn vastanneelle nuorelle nimenomaan nuoriso-ohjaajan kanssa käyty keskustelu oli ollut käänteentekevä: hän oli uskaltautunut hakemaan apua ja lakannut pelkäämästä leimaantumista. Asenteilla on väliä, ja yksikin myönteinen kohtaaminen voi muuttaa suuntaa. 

”Ahdistus väistyi kuitenkin nopeasti, koska nuoriso-ohjaaja oli ihana ja osasi auttaa ja kertoa, mistä saa lisää apua, eikä pitänyt minua hulluna niinkuin itse ajattelin silloin. Nuoriso-ohjaajan takia uskalsin hakea apua isoimman kynnyksen eli pelon ”hullunpapereista” laskettua. (…) Koko hoitoprosessi alkoi siis tästä nuoriso-ohjaajasta, joka avasi minulle oven avun pariin, poisti sen kaikkein suurimman kynnyksen ja auttoi ymmärtämään, että minullakin on oikeus elää ja mahdollisuus parantua.❤”

“Tuntui ettei työntekijä ottanut niin vakavasti minun kokemiani asioita.”

Nuorisotyöntekijöiden tai muiden läsnäolijoiden asenteet voivat tulla ilmi ja aiheuttaa myös negatiivisia kokemuksia. Muutamissa vastauksissa tuli esiin kokemus siitä, ettei omaa asiaa otettu vakavasti, kun kokemuksistaan uskalsi kertoa. Joissain avovastauksissa ilmaistiin, ettei mielenterveyttä käsitellä tarpeeksi tai sen käsittely on yksipuolista tai liian rajattua:

”Jotenkin koen, että aihetta ei käsitellä tarpeeksi edes yleisessä nuorisotyössä. Mielenterveydestä tuntuu olevan vain rajattu käsitys.”
”siitä puhuttiin ikäänkuin ”jos nyt jollain sattus olemaan huolia”, että mt ongelmien olemassa oloa vähäteltiin. Tuntui pahalta (varsinkin kun itsellä ongelmia on).”
”Mielestäni iso ongelma on siinä, miten yritetään hössöttää ja väärällä tavalla normalisoida mielenterveydenhäiriöitä. Terve ja positiivinen mielenterveys unohtuu liian usein”

Mielenterveys-aiheen käsittely oli osasta vastaajia tuntunut ahdistavalta, epämukavalta ja jopa vainoamiselta. Vaitiolovelvollisuuden rikkominen ja stigmatisoiva puhe koettiin negatiivisesti. 

”Mielenterveyteen liittyvien asioiden käsittely on yleensä tuntunut pelottelevalta ja jotenkin ahdistavalta, ehkä jopa mielenterveyden ongelmista kärsivien kyykyttämiseltä. Ei ole tuntunut kauhean rennolta ainakaan.”
”Ensin minua houkuteltiin puhumaan ongelmistani selittämällä vaitiolovelvollisuudesta. Kun puhuin, menivät kaikki tietoni suoraan muille ohjaajille sekä perheelleni, vaikkei terveyden tilassani ollut mitään hälyttävän vakavaa. Tämän jälkeen ohjaajat ovat lähes vainonneet minua kysellen ongelmistani ja vedonneet taas vaitiolovelvollisuuteensa. Lopetin kaikki yhteydet nuorisotoimintaan (…)”

Noin kaksi kolmasosaa vastaajista toivoisi, että mielenterveys-teemaa käsiteltäisiin enemmän nuorisotyön toiminnoissa. Mielenterveys kiinnostaa nuoria selvästi. Tämän sarjan seuraavassa osassa tutustutaan nuorten toiveisiin mielenterveyden käsittelytavoista ja aiheista. 

Kuva pyöräilevistä ystävyksistä: Everton Vila, Unsplash

Kyselyn toteutti ja raportin kokosi
Emilia Nikkinen
Vahvistamon osallisuuskoordinaattori

Emilia Nikkisen kuva