Nuorten kertomaa 2/5: Miten käsitellä mielenterveyttä?

Vahvistamon nuorille suunnattuun kyselyyn vastasi 368 nuorta vuodenvaihteessa 2018—2019. Tuloksia hyödynnetään Vahvistamon koulutusten suunnittelussa ja sisällöissä sekä verkostoyhteistyön tukena. 

Diagrammi nuorten vastauksista

Noin kaksi kolmasosaa Vahvistamon nuorille suunnatun kyselyn vastaajista toivoi, että mielenterveys-teemaa käsiteltäisiin enemmän nuorisotyön toiminnoissa. Mielenterveys aiheena kiinnostaa nuoria laajasti. Nuoret myös kuvasivat toiveitaan siitä, mitä ja miten mielenterveyteen liittyviä aiheita voisi käsitellä nuorisotyössä. Avovastauksissa toivottiin määrällisesti eniten tietoa mielenterveyden häiriöistä, ongelmista ja niiden yleisyydestä. Lisäksi toivottiin tietoa siitä, miten toista ihmistä voisi parhaiten tukea. Myös mahdollisuus keskustella omasta jaksamisesta, stressistä ja ahdistuksesta sekä yksinäisyydestä koettiin vastausten perusteella tärkeäksi. 

”Minusta voisi käydä läpi eri mielenterveysongelmia, mistä niihin saa tukea, miten niihin kuuluisi suhtautua ja miten sellaisiin sairastuneita ihmisiä kohdataan, miten lisätä sairastuneen voimavaroja ja miten mielenterveysongelmia voisi ehkäistä (kiusaamattomuus esim yhtenä isona tekijänä). Muistutus, että olemme kaikki yksi ja että mielenterveysongelma ei kysy lupaa – se voi tulla kirjaimellisesti kenelle vaan.”

“Ylipäätään että ne ovat sairauksia, ei itse aiheutettua laiskuutta.”

Vastauksista ilmeni, että nuoret ovat tietoisia siitä, että mielenterveyden ongelmiin liittyy yhä tänäkin päivänä stigmaa eli häpeäleimaa. Monissa vastauksissa nostettiinkin esiin, että stigman vähentäminen asiallista tietoa ja puhetta lisäämällä olisi tärkeää. Ylipäänsä mielenterveyden häiriöitä ja ongelmia kohtaan toivottiin lisää ymmärrystä.  Tarvetta nähtiin myös puheelle siitä, että toipuminen mielenterveyden ongelmissa on mahdollista ja toipumiseen on tärkeää panostaa. 

”Pelko aiheutuu asioista, joita ei tunne ja pelko saa aikaan haitallisia toimintamalleja; sairastunutta syrjitään ja hänestä puhutaan selän takaa värikkäästi. Pätee kaikkeen mielenterveysongelma-kirjoon.”
”Pitäisi myös puhua siitä, et mielenterveyden ongelmia voi tulla kelle tahansa (eli ne on on normaaleja), mutta myös korostaa sitä, että paraneminen on tärkeää”
”Toivoisin että ymmärtämistä mielenterveysongelmien kanssa taistelevia kohtaan lisättäisiin ja siitä keskusteltaisiin”

Tietoa ja tukea avun hakemiseen

Vastauksissa toivottiin lisää tietoa siitä, mistä apua voi hakea ja saada sekä siitä, mitä tapahtuu ja millaisia prosesseja käynnistyy, kun ottaa yhteyttä eri tahoihin. 

”Kerrottaisiin että millaisiin toimiin ja mitä tapahtuu kun otat yhteyttä tähän ja tähän paikkaan ja siitä mitä vaihtoehtoja nuorella on.”
”Kaikkea, homma on tosi tabu. ERITYISESTI sitä mistä voi saada apua ja että se on okei, omasta ikäluokasta huomaa helposti sen että vaikka ne tiedostaa ongelmien olemassaolon ne ei tiedä mistä hankkia apua/uskalla hankkia sitä.”

Monissa vastauksissa tunnistettiin, että avun hakemiseen voi olla kynnystä, vaikka tietoa avun tarjoajista ja prosesseista olisikin olemassa. Esimerkiksi omien ongelmien vähättely voi vastausten perusteella vaikeuttaa avun piiriin hakeutumista, ja ylipäänsä avun pyytäminen voi tuntua nuoresta todella vaikealta.  

”siis ihan kaikkea liian vähän mistään puhutaan. hirveen vaikeelle tuntuu myöskää saaha tai pyytää apua vaikka tuntuis että sitä kovasti tarvii”
”Tosi monet nuoret kuitenkin kamppailee näiden kanssa, mutta ei halua/jaksa hakea apua, tai sitten tuntee, että asia on vähäpätöinen, eikä siihen tarvitse apua.”

Apua voi tarvita myös joku nuoren läheinen. Tällöin tarvitaan tietoa auttamispalveluista ja tuen mahdollisuuksista sekä läheiselle että itselle – miten pitää huolta omista voimavaroista, kun tukee ja auttaa toista. 

”Haluaisin että nuoria opetettaisiin huolehtimaan mielenterveydestään ja käsittelemään lähipiirin mielenterveysongelmia oikein ja ohjaamaan heitä avun pariin”

Useissa vastauksissa nuoret toivoivat, että heitä kannustettaisiin puhumaan ja hakemaan tukea pieniltäkin tuntuviin asioihin. Joissain vastauksissa esitettiin myös toive, että nuorisotyöntekijä olisi se, joka tekisi aloitteen mielenterveydestä puhumiseen – se voisi madaltaa nuoren kynnystä huolista puhumiseen ja avun hakemiseen. 

”Kannustettaisiin nuoria enemmän puhumaan omasta mielenterveydentilastaan ja ylipäätään pienistäkin huolista, jottei ne pääsisi kasvamaan suuremmiksi. Korostettaisiin vielä enemmän sitä, ettei avun pyytäminen ole noloa tai heikkoutta.”
”Haluaisin, että esimerkiksi ohjaamossa voisi pystyä ihan avoimesti keskustelemaan kaikesta mielenterveyteen liittyvistä asioista. Ja mieluummin, että nuorisotyöntekijät ottaisivat myös sen puheeksi, ettei nuoren tarvitse itse aloittaa kertomista. Monille nuorille voi olla yhä vaikea puhua omista mielenterveys ongelmista eikä siksi ehkä uskalla apua lähteä hakemaan edes ohjaamon kautta.”

“Positiivista ja tervettä mielenterveyttä pitäisi korostaa.”

Kyselyyn vastanneet nuoret toivoivat myös keinoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja mielenterveyden vahvistamiseen. Esimerkiksi itsetunnosta, itsensä hyväksymisestä ja arvostamisesta sekä vahvuuksien löytämisestä kaivataan lisää puhetta nuorisotyön toiminnoissa. 

”Toivoisin, että mielenterveyteen liittyen käsiteltäisiin sen vahvistamista ja sitä, kuinka päästä eroon mielenterveysongelmista”
”Itsetuntoa, sillä siitä on hyvä puhua enemmän. Jokainen on ainutlaatuinen omana itsenään, eikä mitään tiettyä nuorten luomaa ”muottia” ole olemassakaan.”
”Stressinhallintaa, itseluottamuksen edistämistä, omien vahvuuksien löytämistä, omaa arvoa, kaverin tukemisen neuvoja yms. Nämä ovat asioita, jotka tulevat yleensä elämässä vastaan nuorilla ja tuntuvat usein hankalilta eikä niitä kamalasti käsitellä missään.”

Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy ja ongelmien kanssa pärjääminen sekä kriiseistä toipumisen keinot ovat vastausten perusteella nuoria mietityttäviä teemoja. Keskustelua toivottiin lisää myös ihmissuhteiden rakentamiseen ja niiden ylläpitämiseen liittyvistä asioista.

”Olisi mukavaa saada tietää enemmän asioista, jotka auttavat arjessa masennuksen kanssa.”
”Ihmissuhteista sekä kriisi tilanteista toipuminen, että olisi mukavat ihmissuhteet ja että ihmisiä on ympärillä ja kriisi tilanteista selviäminen tietty.”

Vinkkejä toivottiin lisäksi muun muassa stressinhallintaan, jaksamiseen opinnoissa, kehonkuvan työstämiseen ja tunteista puhumiseen. Myös ahdistuksen syiden ja helpotuskeinojen käsittely nousi esiin monissa vastauksissa. 

”Ahdistusta….voisi puhua enemmän sen aiheuttajista ja miten sitä voi helpottaa tämä on tärkeää koska monien elämää hallitsee stressi ja ahdistus.”

“Kahdenkeskeiset keskustelut nuoriso-ohjaajien kanssa voisivat olla hedelmällisiä.”

Mielenterveyden käsittelytavoista vastaajat nostivat esiin niin ryhmä- kuin kahdenkeskiset keskustelut eri aiheista sekä toiminnallisten menetelmien käytön. 

”Käsitellä voisi esimerkiksi jos nuoriso-ohjaaja huomaa jonkun olevan allapäin ja menee puhumaan, erilaisissa tapaamisissa yms.”
”Myös vertaistukiryhmiä on vaikka kuinka paljon aikuisille. Miksei nuorille? Esim. Masennus, läheisen menetys, sosiaalisten tilanteiden pelko (Voisi auttaa myös joitain yksinäisiä löytämään toisensa.)”
”Ruuan ja liikunnan merkitys mielenterveyteen. Esim tehtäisiin yhdessä terveellistä ruokaa, koska näillä asioilla on suuri merkitys.”

Vastaajat toivoivat kannustusta avun hakemiseen. Toisaalta keskustelua toivottiin myös siitä, että elämään kuuluu joskus haastavia tunteita ja vaiheita, jotka ovat osa normaalia kehitystä ja ihmisenä olemista, eikä niistä tarvitse aina huolestua. Myös asioiden mittasuhteiden pohtiminen voisi joidenkin vastaajien mielestä olla hyödyllistä. 

”miten pienet asiat voivat olla syy hankkia apua. että ei oo normaalii ajatella tavalla x (esim vihata itseään)”
”Jaksamisen ja ongelmien suuruuden pohtiminen.”
”Ehkä enemmän sitä, että elämää ei kannata ottaa niin tosissaan. Tuntuu että moni unohtaa sen, turhaantuu ja stressaantuu ja siten mielenterveys kärsii.”

Tämän sarjan seuraavassa osassa tutustutaan nuorten kokemuksiin päihde-teeman käsittelystä nuorisotyön toiminnoissa: mitkä aiheet ja näkökulmat ovat olleet esillä, ja miten niitä on nuorten kokemuksen mukaan käsitelty. 

Kuva käsiin maalatusta sydämestä: Tim Marshall, Unsplash

Kyselyn toteutti ja raportin kokosi
Emilia Nikkinen
Vahvistamon osallisuuskoordinaattori
Emilia Nikkisen kuva