Nuorten kertomaa 3/5: Päihde-teeman käsittely nuorisotyössä

Vahvistamon nuorille suunnattuun kyselyyn vastasi 368 nuorta vuodenvaihteessa 2018—2019. Tuloksia hyödynnetään Vahvistamon koulutusten suunnittelussa ja sisällöissä sekä verkostoyhteistyön tukena. 

Diagrammi nuorten vastauksista

Kysyimme nuorilta, mitä päihteisiin liittyviä aiheita on käsitelty nuorisotyön toiminnoissa, joihin he ovat osallistuneet. 233 vastaajaa (70%) ilmoitti, että toiminnoissa on käsitelty päihteettömyyttä tai päihteistä kieltäytymistä. Myös päihteisiin liittyvät haitat ovat olleet esillä paljon (222 vastaajaa, 67 %). Noin puolet vastaajista (48%) kertoi, että nuorisotyön toiminnoissa on käsitelty päihteitä ja niiden ominaisuuksia yleisellä tasolla. Päihteisiin liittyvät säännöt (35%) ja rangaistukset (27%) ovat olleet esillä hieman vähemmän. Noin viidesosalla vastanneista oli kokemusta oman päihteisiin kohdistuvan kiinnostuksen tai sen puutteen (21%) tai nuoren oman päihteidenkäytön (20%) käsittelystä. 14 % vastasi, ettei mitään edellä mainituista teemoista ole käsitelty heidän osallistumissaan nuorisotyön toiminnoissa.

“Valistava ja tuntui turhalta, ei juurikaan tunnu vaikuttavan niihin, jotka päihteitä haluavat käyttää”

Monilla kyselyyn vastanneilla oli kokemusta valistuksesta jonkin tapahtuman tai tilaisuuden yhteydessä. Valistukseen vastaajat suhtautuivat kaksijakoisesti: toiset ovat kokeneet sen vaikuttavana, mutta joidenkin mielestä valistus ei pure niihin, jotka haluavat käyttää päihteitä.

“Isompi tapahtuma, johon kuului esim pieni esitys. Myös perus tylsää valistusta. Tehosi silti”
“Tapahtuma oli ihan siisti, mutta huumeiden käsittely aiheena oli tehty melko tympeästi ja ohimenevisti. Koululla tapahtuneet toiminnat ovat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.”

Päihdehaittojen käsittelyssä merkitykselliseksi tekijäksi nuoret nostivat tyylin, jolla asioista kerrottiin. Kun tietoa jaettiin asiallisesti ja syyllistämättä tai saarnaamatta, kokemukset päihde-teeman käsittelystä olivat neutraaleja tai positiivisia. 

“Tietoa annettiin laajasti ja asiallisesti. Tilanne [ei] ollut painostava tai saarnaava, vaan informatiivinen”
“Oli hienoa, että nuorisotyöntekijät puhuivat asiasta siten, etteivät tässäkään asiassa syyllistäneet ketään. Se avasi varmasti monen silmiä.”
“Tunnelma oli nuorten osalta vaivaantunut. Asioista puhuttiin selkeästi ja haitoista kerrottiin tarkkaan.”

Syyllistäminen ei toimi

Vastausten joukosta löytyi kokemuksia tuomitsevasta tai syyllisyyttä herättävästä käsittelytavasta, jonka nähtiin hankaloittavan aiheen käsittelyä tai puheeksi ottamista työntekijöiden kanssa. Syyllistäminen ei siis nuorten näkökulmasta ole hyvä tapa käsitellä päihteidenkäyttöä. 

“Omasta mielestä liian tuomitsevasti päihteiden käyttäjiä kohtaan, vaikka asia tietenkin on vakava niin esim. Vaikea tulla puhumaan työntekijöille jos tuntuu että he tuomitsevat jyrkästi.”
“Työntekijät olivat jokseenkin tuomitsevia ja koin syyllisyyttä aiheen tuomisesta esiin, ja siitä että kerroin käyttäneeni päihteitä”

Päihde-teeman käsittelytavoista voi joskus myös päätellä, kuinka hyvin tai huonosti aikuiset ovat perillä nuorten maailmasta. Esimerkiksi päihteiden helpoksi koettu saatavuus ei välttämättä näy aikuisille:

“Että aikuiset eivät tajua kuinka helposti nuoret saavat päihteitä.”

Eräs vastaaja kertoi kekseliäästä tavasta edistää päihteettömyyttä nuorten keskuudessa. Päihteistä kieltäytymisen tavoista oli koottu taulu nuorisotilan seinälle:

“Kyseltiin nuorilta kuinka voi kieltäytyä päihteistä ja kirjotettiin vastaukset lapulle ja tehtiin taulu nuorisotilan seinälle”

“Juteltiin mitä esim. Pitää tehdä jos kaveri on niin päissään ettei pysty seisomaan. Tärkeitä juttuja!”

Joidenkin nuorten mukaan esillä on ollut myös kavereiden päihteidenkäyttö: miten siihen pitäisi suhtautua ja miten kaveria voisi auttaa erilaisissa tilanteissa. Kokemukset tällaisista käsittelytilanteista kuvattiin hyviksi tai neutraaleiksi. 

“Mitkä on omia voimavaroja yms, Kahen kesken kysäisin miten voisin kaveria auttaa aiheena päihteet. Tilanne semi rento, hyvä fiilis kun sai vastauksen.”
“Olemme puhuneet eri päihteistä, niiden vaikutuksista ja haitoista, sekä myös siitä, miten suhtautua ystävien päihteiden käyttöön. Tilanteet eivät ole herättäneet minulle uusia ajatuksia, tokikaan en ainakaan tällä hetkellä itse usko, että rupean käyttämään päihteitä.”

Muutamat vastaajat kritisoivat ammattilaisten omaa vapaa-ajan päihdekäyttäytymistä. Ammattilaisen olisikin tärkeä pohtia omaa suhdettaan päihteisiin ja sen vaikutuksia asenteisiin työssä nuorten parissa. 

“Aika negatiivinen, huomioon ottaen osan nuorisotyöntekijöiden oman päihdekäyttäytymisen työajan ulkopuolella.”

Eräs vastaaja kertoi tilanteista, joissa ohjaaja työpajalla ei millään tavalla puuttunut tai rajannut täysi-ikäisten päihteitä ihannoivaa keskustelua, minkä osallistuja oli kokenut ikäväksi.  

“(…) yleensäkin päihteitä käsiteltiin ihan liikaa, mutta ei niinkään asiapitoisesti vaan kaikki ”vapaa” keskustelu muun toiminnan ohessa käsitteli päihteitä. Kännitarinoita, huumeita, sekoilua jne. Päihteiden vaaroista ei niinkään puhuttu. Vaikeahan ohjaajan on varmasti puuttua aikuisten ihmisten keskusteluun, mutta kun pajalla kuitenkin sovittiin yhteisiä sääntöjä, olisi ohjaaja voinut edes ehdottaa että päihteistä keskusteltaisiin yksityisemmin tai omalla ajalla.”

“Henkinen pahoinvointi, kaverit käyttää, mielihyvän hakeminen, juhliminen, riippuvuus, hauskanpito”

Pyysimme nuoria kertomaan mielipiteitään siitä, miksi nuoret kokeilevat tai käyttävät päihteitä. Avovastauksissa keskeisimmäksi selittäväksi tekijäksi nuoret nostivat ryhmäpaineen. Hyväksytyksi tulemisen tarve voi vastaajien mielestä selittää joidenkin päihteidenkäyttöä. Myös kokeilun- ja näyttämisenhaluun viitattiin usein. 

“Ryhmäpaine (lue: järjenpuute) tai epätoivoiseen tilanteeseen haetaan hetkellistä apua/lohdutusta/muutosta”
“Oman egon kasvatus. Päihteet tekee susta hyväksytymmän”
“Vanhempia vastaan kapinointi, kaverien miellyttäminen, kiire aikuistua, jännitystä arkeen, seikkailunhaluisuus ja ylipäänsä kokeiluntarve.”

Mielenterveyden ongelmat mainittiin joissain vastauksissa. Nuorten käsitysten mukaan mielenterveysongelmat, vastoinkäymiset, traumaattiset kokemukset tai epätoivo voivat olla joidenkin päihteidenkäytön taustalla. 

“itsellä ainaki se et ei sitä pahaa oloo pääse mihkää pakoo nii päihteillä sen hyvän olon saa edes hetkellisesti. ikinä en oo mitää ryhmäpainetta kokenu ihan ite päätän aina”
“Vastoinkäymisien unohtaminen”
“Traumaattiset kokemukset ovat mielestäni yksi iso osa tekijöistä joista ei haluta/pystytä puhumaan.”

Stressi ja elämän kuormittavuus yleisesti tulivat esiin muutamissa vastauksissa. Nuoret pohtivat myös kaveripiirin ja elämävalintojen merkitystä. Päihdekokeilut saattavat joidenkin nuorten mielestä helpottaa sosiaalisia tilanteita, tutustumista tai kavereiden saamista. 

“Syynä voi olla huono seura, huonot elämän valinnat, painostus, seuraamuksista ei välitetä, kokeilemisen halu on vahva, päihteiden saatavuus on helppo, tai sitten vain elämässä on paljon kuormittavaa tekijöitä.”
“Alkoholi ja muut päihteet kiinnostavat nuoria kokeilumielessä, aina ei tarvitse olla taustalla välttämättä pahaa oloa. Halutaan näyttää kavereille ja ryhmän painekin saattaa olla suuri. Lisäksi jos kokee olevansa ujo, alkoholi vapauttaa ja auttaa ehkä tutustumaan muihin ja olemaan rennompi.”

Itsensä kehittämisen resurssien, tunnetaitojen tai tuen puute sekä leimautuminen “ongelmaiseksi” voivat erään vastaajan mielestä olla mahdollisia syitä nuorten päihteiden käyttöön:

“Se, kun ei ole tunnetaitoja, resursseja kehittää itseään haluamaansa suuntaan, ei saada apua vaikka huutaa sitä vaan määritetään ongelmalapseksi (ks. kaikki ”ongelmalapset” ja ”käytöshäiriöiset” erityisoppilaat).”

Helpoksi koettu saatavuus mahdollistaa uteliaiden kokeiluja

Päihdekokeiluilla voidaan hakea myös jännitystä ja uudenlaisia kokemuksia elämään. Uteliaisuutta päihteitä kohtaan voi joidenkin kyselyyn vastanneiden nuorten mielestä ruokkia se, miten paljon päihteiden vaaroista tai negatiivisista puolista puhutaan. Toisaalta tarinat esimerkiksi kavereiden hauskoista humalakokemuksista voivat lisätä kiinnostusta kokeilla itsekin. 

“Noku kaikki niistä aina paasaa. Kuin kamalia ne on ja kuin hirveeltä tupakka maistuu ja kaikkee tällästä. Ihan uteliaisuudesta se taitaa johtua. Jos niistä ei puhuttais niin hirveesti, nii en uskois et monia kiinnostais ees kokeilla, mut mitä mää ny mistään tiiän.”
“En tiedä onko se enään ryhmäpaineesta kyse vaikka kaikki niin sanontakin. Minusta se on vain siitä että haluaa kokeille uusia asioita tai sitten se ku on kuullut että muilla kavereilla on todella hauskaa olla humaltuneena niin haluaa itse kokeilla samaa että onko se niin hauskaa.”
“Jännittävyys, kavereiden ja netissä kiertävät tarinat”

Joissain vastauksissa kiinnitettiin huomiota myös kokemukseen päihteiden helposta saatavuudesta alaikäisenäkin. Lisäksi eritoten alkoholin käyttöä alaikäisenä ei joidenkin vastaajien mielestä paheksuta yleisesti kovinkaan paljoa.

“Nykyajan maailmasta on yleisesti tehty semmoinen paikka missä nykynuoret valitettavasti pääsee helpommin käsiksi päihteisiin. Ja sosiaallisenmedian myötä se on helpompaa. Ja se että aikuiset itse jotka käyttää päihteitä ei ajattele ostajaa vaan rahan perään.”
“yhteenkuuluvuus, muiden painostus, pako pahaa oloa, niiden ”hyväksyminen” (kuka enää edes paheksuu jos 16-vuotiaat on kännissä -ajattelu)”

Kyselyn vastauksista löytyy pohdintaa siitä, että mielekkään tekemisen puute tai se, että kavereita näkee vain harvoin, voivat ajaa kokeilemaan tai käyttämään päihteitä.

“Muun tekemisen, esimerkiksi mielekkäiden harrastusten puute. Itselläni syynä on ollut myös se että kavereilla ei ole aikaa tai kiinnostusta tavata kovin usein. “

Vain 5% kyselyyn vastanneista nuorista ilmoitti haluavansa jutella päihteistä tai niiden käytöstä jonkun kanssa. Tämän sarjan seuraavassa osassa tutustutaan nuorten käsityksiin ja toiveisiin siitä, millä tavoin päihde-teemaa tulisi käsitellä nuorisotyössä.

Kuva nuoresta metsässä: Anthony Ginsbrook, Unsplash

Kyselyn toteutti ja raportin kokosi
Emilia Nikkinen
Vahvistamon osallisuuskoordinaattori
Emilia Nikkisen kuva