Nuorten kertomaa 4/5: Miten käsitellä päihde-teemaa?

Vahvistamon nuorille suunnattuun kyselyyn vastasi 368 nuorta vuodenvaihteessa 2018—2019. Tuloksia hyödynnetään Vahvistamon koulutusten suunnittelussa ja sisällöissä sekä verkostoyhteistyön tukena. 

“Ei ne nuoret idiootteja ole – ne kieltäytyy kyllä vaikka sitä asiaa ei puettaisi tummaan kaapuun ja piiloteltaisi puolta totuutta.“

Kysyimme nuorten mielipiteitä siitä, millaiset keinot heidän mielestään ovat hyviä nuorten päihdekokeilujen ja päihteidenkäytön ehkäisemisessä ja vähentämisessä. Monet nuoret kertoivat vastauksissaan, että olisi tarpeen saada asiallista tietoa päihteiden eri puolista. Haitoista kertomista pidettiin hyvänä, kunhan sävy ei ole saarnaava. Pohdiskeleva ja aihetta eri näkökannoilta tarkasteleva ote näyttäisi nuorten vastausten perusteella toivotulta.

”Mielestäni vanhempien&aikuisten kuuluisi olla ymmärtäväinen nuoren kiinnostusta kohtaan, mutta selittää tarkasti mitä päihteistä seuraa. Jyrkkä ”ei” toimii harvoin, jos ei selitä asiallisesti syytä miksi päihteet on nuorilta kiellettyjä.”
“Parhaassa ”valistuksessa” meille kerrottiin suoraan, että vaikka joisit joka perjantai se kaljan nii se ei tuhoa sua eikä se tuo sulle mitää lisää. Tää oli mielestäni hyvin kerrottu, sillon kun vaaroja ja asioita ei liioitella se jää mieleen.”

Vastauksissa jotkut nuoret ilmaisivat, että kokemusasiantuntijoiden luennot tai tapaamiset voisivat olla toimiva keino ennaltaehkäistä nuorten päihteidenkäyttöä. Myös konkreettisia esimerkkejä ja tarinoita toivottiin kerrottavan. 

“Konkreettisten esimerkkien kertominen. Nuoret voivat kokea faktatiedon kertomisen uuvuttavaksi ja tylsäksi, sillä samoista asioista ollaan puhuttu ala-koulusta asti. Mielenkiintoisempia ja herättävämpiä tapoja olisi kertoa esimerkkejä ja tarinoita siitä, mitä ihmisille on tapahtunut muun muassa huumeiden tai liiallisen alkoholinkäytön seurauksena. Kaikki tietävät, että esimerkiksi alkoholin käytöstä voi saada alkoholimyrkytyksen tai tulla riippuvaiseksi, mutta millaista se todellisuudessa on?”

“Pitäisi järjestää mahdollisimman paljon ja monipuolisesti erilaisia päihteettömiä tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia myös pienemmille paikkakunnille.”

Moni nuori viittasi vastauksissaan siihen, että nuorille pitäisi olla tarjolla mielekästä ja innostavaa tekemistä myös pienillä paikkakunnilla. Kaikille aidosti avoimet ja turvalliset hengailutilat mahdollistavat yhteisen ajan viettämisen päihteettömästi. Samalla voitaisiin vähentää myös yksinäisyyttä.

“Pitäisi luoda ilmapiiri johon kaikki ovat tervetulleita ja tuntevat kuuluvansa porukkaan. (…)  Kaupungeissa pitäisi mielestäni olla myös nuorille tiloja joihin he voivat mennä hakemaan iköistänsä seuraa ja sopivaa tekemistä, jos esim. Kotona on kurjaa. Toimintaa pitäisi monipuolistaa, jotta muutkin kuin ”rappionuoret” kehtaavat raahautua paikalle. Nuoret ovat yksinäisiä ja se ei ainakaan auta mitään.”
“Nuorille hyvien ja turvallisten hengailutilojen perustaminen. Nuoret voivat olla päihteettöminä mukavan tekemisen parissa.”

Itseluottamuksen vahvistamista ja elämään mielekkäiden asioiden löytämistä pidettiin nuorten mielestä tärkeänä. Tulevaisuuden mahdollisuuksiin uskominen ja esimerkiksi harrastukset voivat vastaajien mielestä auttaa nuoria pitämään itsestä hyvää huolta. 

“Auttaa nuoria löytämään muita vaihtoehtoja ja/tai sisältöä elämäänsä. Nuoret pitäisi ylipäätään saada optimistisemmaksi tulevaisuutensa suhteen, jotta he jaksaisivat yrittää pitää itseään kunnossa.”
“Itseluottamuksen korottaminen, harrastukset, mielekäs tekeminen, se että on hauskaa ilman päihteitä ja terve suhde niihin = niitä ei tarvitse ylikäyttää”

Ryhmäpaineen purkaminen 

Ryhmäpaineen purkamiseen kyselyyn vastanneet nuoret esittivät keinoiksi hyvän esimerkin voiman ja päihteettömyyden esiinnostamisen. Myös päihteistä kieltäytymisen keinoja ja mahdollisuutta voisi nuorten mielestä korostaa sekä normalisoida kieltäytymistä. 

“Hyvien esimerkkien antaminen ja rohkaisemalla raittiita nuoria puhumaan rohkeammin raittiudestaan jolloin se saattaisi myös pienentää ryhmäpaineen vaikutusta”
“Kannattaa kertoa nuorille päihteistä. Kannattaa kertoa vaikutuksista. Voi kertoa, että niitä ehtii kokeilla myöhemminkin (jos tarkoitus estää käyttö etenkin nuorilta). Kannattaa kertoa että kavereille voi sanoa ei.”
“Hakeutuu sellaiseen ystäväpiiriin joka ei myöskään käytä päihteitä. Normalisoidaan kieltäytyminen”

Somevaikuttajien merkitys nuorten roolimalleina ja esikuvina sekä erilaisten aiheiden käsittelijöinä nousi esiin joissain vastauksissa. Esimerkiksi tubettajien joukosta löytyy erilaisia roolimalleja, ja hyvinvointi on tärkeä teema monissa kanavissa.

”Nyt terveellisten elämäntapojen tuleminen muotiin (ruokavalio, urheilu) etenkin somen kautta on jo vähentänyt nuorten päihteidenkäyttöä. Myös tubettajien tullessa suosioon he ovat puhuneet nuorille paljon mielenterveyteen ja päihteidenkäyttöön liittyvistä asioista, myös kaikesta muusta (esim kuukautisten alkaminen) mikä liittyy nuorten elämään. Erilaisista somevaikuttajista on tullut esikuvia murrosikäisille ja vanhemmillekin nuorille, mikä on hyvä.”

Kyselyyn vastanneet pitivät tärkeänä sitä, että nuoret oppivat erilaisia tapoja rentoutumiseen ja pahan olon purkamiseen. Stressinhallinta- ja tunnesäätelytaitojen harjoittelu kannattaa aina.

”Ja opetetaan koulussa että bilettää yms voi ilman alkoholia ja rentoutumiseen/stressin lievittämiseen keinoja.”
”Osoittaminen, että on hyväksyttävää olla taipumatta ryhmäpaineen alla. On hyvä tuoda nuorten tietoisuuteen, että he tulevat kuulluksi ja nimenomaan ottaa nuoren antama tieto vastaan sellaisenaan, tekemättä olettamuksia. On myös hyvä tiedostaa että on OK jos nuorella on paha päivä tai viikko tai kuukausi ja tekisi mieli turruttaa sitä päihteillä, mutta auttaa etsimään toisia keinoja purkaa pahaa oloa.”

Diagrammi nuorten vastauksista

Noin puolet kyselyyn vastanneista ei kokenut haluavansa jutella päihteistä tai niiden käytöstä kenenkään kanssa. Liki toinen puolikas (45%) ei osannut sanoa, tahtoisiko jutella aiheesta, ja vain 5% koki tarvetta keskusteluun. Yleisin syy sille, miksi päihteistä ei koettu tarpeelliseksi keskustella oli se, ettei asia ollut omassa elämässä ajankohtainen, tai päihteitä ei käytetty tai ne eivät kiinnostaneet. Toisaalta jotkut kertoivat, että aihetta on jo käsitelty varsin paljon eritoten koulussa. Päihde-teemasta juttelu nähtiin siis laajalti asiana, johon ei ole tarvetta, jollei ole ongelmia päihteisiin liittyen. 

“Koska koulussa käydään asiaa jo niin paljon läpi.”
“En koe että minulla on tarvetta semmoiseen koska vaikka kaverit saattaakin käyttää nii mulla eijoo ongelmaa sanua vaa et joo ei kiitos”

Jotkut vastaajat ilmaisivat myös ärtymyksensä siitä, että tietoa päihteistä tuputetaan joskus liikaakin. Jos teema ei ole itselle merkityksellinen, voi siitä “paasaaminen” puuduttaa. 

“tässä aiheessa sama tilanne kuin mielenterveydessä, että on ärsyttävää jos tuputetaan liikaa tietoa kokoajan. itse henkilönä joka ei polta, käytä energiajuomia ja juo alkoholia erittäin harvoin on todella puuduttavaa istua kuuntelemassa kun aiheista paasataan.”

Eräs vastaaja muisteli päihteiden suhteen ongelmallisia aikojaan ja mietti, että jos aihe olisi tullut puheeksi etsivän nuorisotyöntekijän taholta, olisi sitä voinut olla helpoin käsitellä tämän kanssa. 

“En koe päihteiden enää olevan ongelma. Mutta jos mietin aikoja, jolloin käytin paljon alkoholia, olisi varmaan etsivän nuorisotyöntekijän kanssa ollut helpointa puhua jos hän olisi ottanut asian puheeksi.”

Siinä kohtaa, kun asia tulee nuoren elämässä ajankohtaiseksi tai se alkaa mietityttää joltain kantilta, olisi hyvä, että löytyisi sellainen aikuinen, jolta kysyä mieltä askarruttavista asioista, ja jolta saisi tietoon perustuvia, puolueettomia vastauksia. 

“Nuoren kokonaisvaltainen huomioon otto ja kuuntelu kun hän haluaa tulla kohdatuksi. Päihteistä puhuiminen niin kuin ne on – asiat asioina – ilman turhaa demonisointia ja leimaamista (leimautumisen pelko estää usein avun hakemisen). Minusta se, että saa uteliaana esittää kysymyksiä aineista, joihin saisi puolueettoman kattavan tietoon eikä tunteeseen perustuvan vastauksen, olisi hyvä.”

Tämän sarjan seuraavassa ja viimeisessä osassa tutustutaan nuorten ajatuksiin siitä, miten nuorisotyön ammattilaiset tai muut nuorten kanssa toimivat aikuiset voisivat parhaiten tukea nuorten hyvinvointia.

Kuva lekottelusta: Patrick Perkins, Unsplash

Kyselyn toteutti ja raportin kokosi
Emilia Nikkinen
Vahvistamon osallisuuskoordinaattori
Emilia Nikkisen kuva