Nuorten kertomaa 5/5: Miten tukea nuorten hyvinvointia?

Vahvistamon nuorille suunnattuun kyselyyn vastasi 368 nuorta vuodenvaihteessa 2018—2019. Tuloksia hyödynnetään Vahvistamon koulutusten suunnittelussa ja sisällöissä sekä verkostoyhteistyön tukena.

Kyselyyn vastanneilla nuorilla oli todella monipuolisia ideoita ja toiveita siitä, miten nuorisoalan työntekijät voisivat tukea heidän hyvinvointiaan, kuten jo tekevätkin! Kaikkein eniten nuoret nostivat esiin sen tärkeyttä, että heiltä kysytään aidolla mielenkiinnolla ”mitä oikeasti kuuluu?”. Kuunteleminen ja välittämisen osoittaminen toistuivat monissa nuorten vastauksissa. Jotkut sanoittivat toivettaan niin, ettei kuulumisia kyseltäisi vain työhön liittyvänä velvoitteena vaan aidosta halusta tutustua ja toisaalta olla nuoren tukena.

”Kysyy päivittäin kuulumisia eikä vaikuta siltä kun tekisi juuri työkseen vain tuota. Monien työntekijöiden pitäisi olla normaalisti ja vaikka tehdä yhdessä asioita ja sitä kautta nuori ehkä voisi kertoa asioita.”
”He voivat kysellä minulta vointiani, tutustua minuun ja luoda aito yhteys jotta tunnen itseni tuetuksi”
”Parasta olisi jos työntekijä kohtaisi minut ystävän eikä työntekijän roolissa eikä kieltäytyisi puhumaan jostain ammattiasemansa takia.”

Luotettavuus ja toisaalta se, että työntekijä pystyisi kuuntelemaan mitä ikinä onkaan nuoren mielen päällä koettiin vastausten perusteella tärkeiksi asioiksi. Jotkut toivoivat ammattilaisilta aloitteellisuutta erilaisten teemojen puheeksi ottamisessa, mutta toiset taas ilmaisivat, että haluavat ammattilaisen olevan saatavilla ja kuuntelevan silloin, kun nuori itse on halukas ottamaan jonkun asian esiin.

”Puhumalla kanssani asioista joista en muille halua puhua”
”kysellä kuulumisia ja olla kärsivällinen, jos ei yhteyttä/ vastausta heti tule, olla avoin ottamaan uudestaan kontaktia ja olla avoimin mielin ottamassa vastaan nuoren omaa kontaktia”
”Ehkä olemalla läsnä ja nähdä mut omana yksilönä. Vois antaa rauhassa aikaa tutuistua ja että tulee turvallinen ilmapiiri.”

Eräs vastaaja tiivisti monen nuoren toiveet kertoessaan omasta kokemuksestaan nuorisotyöntekijästä, joka ”vain teki työtään”, eli auttoi, oli tukena, halasi ja jutteli rauhassa sekä välitti aidosti:

”Koen, että oma nuorisotyöntekijäni vahvisti hyvinvointiani ihan vain tekemällä työtään. Auttamalla ja olemalla tukena ja halaamalla jokaisena kertana kun nähtiin. Hän keitti kahvit ja istuttiin pitkiä aikoja juttelemassa ihan kaikista maailman asioista. Kiireettömyys on avain asemassa kohtaamisessa. Tunne siitä, että joku oikeasti välittää ja haluaa auttaa.”

Jotkut esittivät toiveen siitä, että nuorisotyöntekijät antaisivat jotain myös itsestään keskustelussa ja heihinkin saisi tutustua. Joidenkin mielestä on tympeää, jos työntekijä vain kysyy ja kysyy, muttei itse kerro mitään. Nuorisotyöntekijän jutustelu omasta elämästä ja kokemuksista voi luoda mukavaa ja rentoa tunnelmaa ja kannustaa nuorta kertomaan omistakin asioista.

”Meillä työntekijä on siitä, mukava, ettei hän suoranaisesti ala kyselemään minun asioitani, vaan kertoilee omista asioistaan mm. koiristaan ja pienistä sattumuksista. Tästä yleensä lähtee innokas ja mukava keskustelu käyntiin.”

Myös joustavuuteen ja nuorten yksilöllisyyden huomioimiseen viitattiin vastauksissa. Nuoren kokemusten, rajojen, voimavarojen ja elämäntyylin kunnioittamista pidettiin tärkeinä tekijöinä kohtaamisessa ja hyvinvoinnin tukemisessa.

”Se että ottaa aidosti ihmisen vastaan ja ymmärtää että hän otettava vastaan yksilönä. Hänen murheet, huolet ja avunpyyntö on todellista. Asioita on otettava koppi ja lähdettävä purkamaan yksitellen. Pelkkä voivottelu ei auta ketään. Iso tekijä on se että nuorisotyöntekijä on aidosti kiinnostunut työstään ja haluaa konkreettisesti auttaa mihin vain resurssit riittää.”
”Kyselee kuulumisia, ehdottaa ratkaisuja elämäntilanteeseen, on aidosti kiinnostunut ja läsnäoleva, kunnioittaa nuoren rajoja ja elämäntyyliä”

Vastausten perusteella myös kahdenkeskiselle tilalle ja ajalle on tarvetta, jotta nuoret voisivat purkaa huoliaan. Eräs vastaaja kertoi, että murheista puhuminen on helpompaa rauhallisessa, yksityisemmässä tilanteessa, jos siihen on mahdollisuus:

”Ja minua ainakin on auttanut se, jos nuorisotyöntekijä huomaa jonkun vaivaavan minua niin hän on ihan pyytänyt tai kysynyt että haluanko kertoa tarkemmin vähän rauhallisemmassa tilassa. Joten haluaisin muidenkin nuorisotyöntekijöiden tai muu ammattilainen joka ei välttämättä tee näin niin voisi harkita tekevänsä. Minun on ainakin helpompi kertoa asioistani nuorisotyöntekijälle kahdenkesken murheista kun porukan edessä.”
”Kuuntelemalla ja esim. nuorisotalolla jos tahtoo jutella niin pitäisi olla saatavilla paikka missä on mahdollisuus jutella rauhassa.”

”Kannustamalla myönteisiin valintoihin elämässä ja omien unelmien saavuttamiseen”

Nuoret näkivät nuorisoalan työntekijöiden voivan kannustaa heitä kokeilemaan uusia asioita, tekemään hyviä valintoja ja toisaalta hakemaan apua ja tukea, kun sille on tarve. Mielekkään tekemisen ja harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen nousi yhtenä tärkeänä teemana esiin nuorten esittämissä toiveissa. Ylipäätään erilaiset ilmaiset aktiviteetit, kuten kokkailu, pelaaminen, liikunta ja kulttuuritarjonta lisäisivät nuorten mielestä heidän hyvinvointiaan, ja auttaisivat myös tutustumaan toisiin. 

”Kannustaa syömään terveellisesti ja liikkumaan erilaisilla aktiviteeteilla yms. Muistelen, että meillä nuorisotiloissa esimerkiksi kokkailtiin välillä yhdessä – tällaisiin voisi yhdistää terveellisestä ruokavaliosta kertomisen ja samalla nuori oppii laittamaan ko. ruokia itse. Liikunta-aiheisia aktiviteetteja löytyy myös paljon, ja niitä voi viljellä nuorisotiloissa ja yhteisenä tekemisenä.”
”Tykkään seurallisista hetkistä nuorisotyöntekijöiden kanssa. Lautapelejen pelaaminen ja rupattelu saa mut aina paremmalle tuulelle”
”Tukea nuorten yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista, myös muualla kuin somessa. Tänä päivänä on haastavaa löytää omaa yhteisöä tai ystäviä, jos sosiaalinen media ei tunnu omalta jutulta.”

Jotkut kaipaisivat konkreettista apua ja neuvoja elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä, mutta yleisimmin vastaajat katsoivat nuorisoalan ammattilaisten voivan tukea heidän hyvinvointiaan levittämällä tietoa tukipalveluista ja ohjaamalla niiden pariin.

”Auttamalla ja neuvomalla selviämään arjesta ja asioiden hoitamisesta. Olemalla myös tukena vaikeassa tilanteessa.”
”Ohjata paremmin erilaisten apu- ja tukitoimien piiriin.”

Diagrammi nuorten vastauksista.

Kysyimme nuorilta myös siitä, millaiset tekijät ovat voineet estää heitä puhumasta tai hakemasta apua nuorisoalan työntekijöiltä. Vain 14% vastaajista ilmoitti, ettei itsellä ole koskaan ollut vaikeuksia ottaa asioita puheeksi nuorisoalan työntekijöiden kanssa.  Yleisimmiksi syiksi olla hakematta tukea nousivat nuorten vaikeudet ottaa asioita puheeksi (50%) tai sanoittaa omaa oloa (44%). Toisaalta suuri osa nuorista ilmoitti puhuvansa murheistaan mieluummin kavereiden kanssa (42%). 33% vastaajista ilmoitti avun hakemisen tyssänneen siihen, ettei tiennyt, kenelle voisi puhua. Noin 24% nuorista vastasi, ettei tiennyt tarjolla olevista palveluista. Reilulla viidesosalla  vastaajista syitä  avun  hakemisen  vaikeudelle  olivat  olleet joko  se,  ettei  sopivalta  tuntuvaa  työntekijää  ollut  saatavilla (24%) tai  se,  että työntekijöiden  reaktioita  oli  pelätty (21%). Ainoastaan  11%  vastaajista  ilmoitti,  että  työntekijöiden  kiire  oli  vaikeuttanut  tuen  hakemista.  Muita syitä (8%) olivat esimerkiksi työntekijän koettu ymmärryksen tai luotettavuuden puute ja pelko tiedon leviämisestä perheelle tai ulkopuolisille. Joillain esteenä oli myös se, ettei halunnut näyttää tarvitsevansa apua tai vaikeasta aiheesta puhuminen oli kielletty perheen toimesta.

Kyselyn vastausten perusteella nuoret tarvitsevat paikkoja harjoitella vaikeiden asioiden puheeksi ottamista, sanoittamista ja niistä puhumista, ja nuorisotyössä on monia mahdollisuuksia tukea tätä kehitystä. Ammattilaisen työvälineinä läsnäoleva kohtaaminen ja aito kuunteleminen ovat avainasemassa nuorten hyvinvoinnin tukemisessa.

Kuva auringonvaloisasta sydämestä: Chang Duong, Unsplash

Kyselyn toteutti ja raportin kokosi
Emilia Nikkinen
Vahvistamon osallisuuskoordinaattori
Emilia Nikkisen kuva