Sekasin Gaming

ZAVO/ZAVORACK

Pelaamisesta löytyy kaikenlaista infoa ja keskustelua, usein se menee kuitenkin suuresti negatiivisen puolelle. Itse toivoisin, että niitä hyviä puolia nähtäisiin enemmän, eikä se ois niin päälle liimattua juttelua. Mun nimi on Joosua ja netissä identifioidun oman lempinimen kautta: Zavo/Zavorack. Netissä käyttämä nimeni on mulle hyvin tärkeä, enkä sitä helpolla vaihda, koska se on mun identiteetti peleissä ja niihin liittyvissä foorumeissa. Iso osa mun kavereista tunnistaa mut nimellä Zavo ja ois kummallista kuulla niitten sanovan mua Joosuaks.

 

Aloitin pelaamisen parissa muistaakseni 6-vuotiaana, siitä asti se on ollut tosi iso osa elämääni. Mulla oli pienenä kavereita, joitten kanssa käytiin ulkona leikkimässä ja touhuamassa. Välillä mentiin sisälle pelailemaan videopelejä nipakuusnelosel. Lapsuus meni siinä missä muillakin, sitten täytin 12 ja omat vanhemmat erosivat eikä se ollut mikään nätein ero, mutta se siitä. Oli aika hirveätä aikaa, kun just oli aloittanut yläasteella ja koko elämä meni ihan sekaisin, kaverit meni eri kouluihin ja välit viileni, kotona ei oikeastaan koskaan ollut hyvä olla tuohon aikaan. Mä rupesin pelailemaan enemmän ja enemmän ja sain mun ajatukset pois kaikesta siitä huonosta mitä oli elämässä käynnissä sillä hetkellä, silloin pelasin pääosin pleikkarii ja yksin, mutta se auttoi. Sitten pikakelaus eteenpäin. Olin 14 kun aloitin Runescape nimisen pelin ja vuotta myöhemmin World of Warcraft nimisen pelin. Elämässä alkoi olla hiukan enemmän taas jotain mistä saa kiinni.

 

Aluksi pelit söivät kyllä ihan kaiken mun ajasta, mutta samalla kun pääsin pelaamaan, pääsin siihen toiseen maailmaan, pelimaailmaan missä mulla ei ollut näitä samoja IRL ongelmia. Olin Zavo, jolla haasteet ja ajatukset liittyivät aivan muihin asioihin. Sain myös mun parhaat kaverit World of Warcraftin kautta, liityin yhteen suomalaiseen kiltaan nimeltä Soppa, josta sain ihan älyttömästi uusia kontakteja itselleni, joita en kyllä mitään muuta kautta olisi löytänyt ja sitten ystävystyin muutaman kanssa todella nopeasti ja paljon. Eka ihan vaan pelailtiin yhdessä ja oltiin Skypessä, mutta sitten ajan kuluessa päätettiin nähdä ja välimatka ei ollut kauhean paha (Helsinki – Vantaa), joten sekin helpotti asiaa huomattavasti. Tapaaminen oli helppoa, meillä oli vähintäänkin jo pari aihetta mistä me voitiin helposti puhua, joten hiljaisia hetkiä ei ihan kamalasti tullut. Myös killan ansiosta ensimmäistä kertaa koin kuuluvani johonkin itselleni sopivaan porukkaan, missä mun ei tarvinnut kantaa kaikkia ongelmia messissä vaan pystyin olla oma itseni Zavo.

 

Se miksi haluan kertoa kaiken tämän, ei ole se, että kaipaisin mitään sääliä tai, että haluaisin tuoda itseäni mitenkään esille. Pointtina on, et mä en ole ainutlaatuinen, tällaisessa tilanteessa ei ole mitään erityistä. Monet muut nuoret on kokeneet samankaltaisia asioita, osa paljon pahempia ja hekin ovat löytäneet jaksamista, toivoa ja kavereita pelaamisen avulla. Uskon et se on monille yhdistävä tekijä ja veikkaisin et tämä tarina ei ole uniikki vaan useille samaistuttava.

 

Se syrjäytynyt nuori, kenet tiedät tai asuu sun kotonasi, hänellä ei välttämättä ole muuta kuin se pelaaminen ja ne kaverit pelien tai kiltojen kautta, mutta hän voi olla onnellinen ollessaan niiden kavereiden kanssa. Ole sille nuorelle tukena ilman, että tuomiset häntä pelaamisesta.

 

Me, Sekasin Gaming ainakin ollaan ja halutaan vähentää yksinäisyyttä ja torjua syrjäytymistä yhteisöllisyyden ja pelaamisen avulla osoitteessa discord.gg/sekasin. Serverillämme on 10k+ ihmistä ja niiden ihmisten joukosta on mahdollista löytää itselleen ystäviä tai ainakin tyyppejä joitten kanssa voi olla ja jutella.

 

Terveisin,
Zavo, discord.gg/sekasin