Suhteeni A:n kanssa

 

Tapasimme A:n kanssa jo ollessani yläkoulussa. Useat ikätoverini tunsivat hänet jo entuudestaan, mutta minä olin ujompi tutustumaan. En oikeastaan ollut edes kiinnostunut hänestä. Olin nähnyt miten hän oli kohdellut huonosti muita läheisiäni aiemmin. Enkä oikeastaan ymmärtänyt, miksi minun edes pitäisi tutustua häneen. Ystäväni olivat tavallisia yläkoululaisia, joilla olivat kotiasiat kunnossa. Senkään vuoksi en ymmärtänyt, miksi he halusivat viettää aikaansa noin huonossa seurassa.

 

Yläkouluikäisen epävarmuudella etsin itseäni ja kavereideni houkuttelemana päätin minäkin ottaa askeleen kohti A:ta. Tiesin, että hän tuli mukaan eräisiin kotibileisiin. Itseasiassa en edes muista kenen matkassa A tuonne samoihin bileisiin silloin löysi. Muistan vaan sen jännittävän odotuksen tunteen, joka edelsi tuota merkittävältä tuntuvaa tapahtumaa. Muistan myös sen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen noiden osittain vieraidenkin ihmisten kanssa. En tiennyt miten kuuluu toimia. En tiennyt miten pitää olla. Kaava oli kuitenkin hyvin nopeasti selvä: kaikki halusivat olla A:n kanssa läheisissä väleissä ja keskittyä pääasiallisesti häneen.

 

Opiskelijaelämässä A oli usein mukana. Hänen olemassaoloaan pidettiin myös itsestään selvänä työyhteisön tykypäivissä, koulutusmatkoilla ja pikkujouluissa. Aloin kuitenkin enenevässä määrin miettiä, miksi kaikki haluavat olla suhteessa tähän kaveriin. Miksi annoimme hänelle itsestään selvän roolin elämäämme? Hän teki meistä väsyneitä ja sai meidät tekemään asioita, joita emme ilman häntä olisi tehneet. Hän teki osasta meistä aggressiivisia, toisista välinpitämättömiä ja toisista itsekeskeisiä. Toki hänen seurassaan oli helppo olla osa porukkaa ja lunastaa rooleja, joita muuten ei olisi uskaltanut toteuttaa. Jossakin vaiheessa aloin kuitenkin kyseenalaistamaan A:n merkitystä. Tarvitsinko minä tai ystäväni todella A:ta päästäksemme lähelle muita ihmisiä? Miksi halusimme käyttää A:ta apuvälineenä ollaksemme rohkeita tai ylipäätään ollaksemme olemassa? Oliko hän itseasiassa meille niin tärkeä, kuin annoimme itsemme luulla?

 

Minkälainen on sinun suhteesi A:han? Jos pidät hänestä, en halua muuttaa suhtautumistasi häneen. Haluan vain keskustella siitä, miten näkyvällä paikalla hän meidän kulttuurissamme on, minkälaisen arvon annamme hänelle ja onko hän meidän täyden arvostuksen ansainnut? Enkä halua syyllistää sinua. Se ei ole tarkoitukseni. Sen sijaan haluaisin, että rehellisesti yhdessä miettisimme: tarvitsemmeko A:ta todella niin paljon kuin luulemme ja miten tasapainoinen suhteemme häneen on?

 

Marika Vartiainen

Vahvistamon Verkostokoordinaattori, Länsi-Suomi